Lisdoonvarna co.Clare

Lauantaiaamulla matkattiin siis Lisdoonvarnaan minilomalle ja saavuttiin tänään tiistaina kotiin puolenpäivän aikoihin. Suunnitelmista poiketen en vieraillutkaan minään iltana Matchmaking festivaaleilla. Onneks ne kuitenkin pyörii koko syyskuun, joten yks vloppureissu on jo ainakin suunniteltu.

Luvasssa on paljon kuvia, koska napsein niitä ansiokkaasti niinku kunnon turistin kuuluu ! 

Puolentoista tunnin ajomatkan päästä kotoa löyty siis tällänen vaatimaton vuokrattu loma-asumus keskellä vehreitä kukkuloita.

Kyllä, autosta oli pakko ottaa kuva. Hostmamma-Grace ei juur ole tarkka uudesta kulkupelistään.

Reissuun tuli mukaan myös Gracen miesystävä Connor, joka ajeli kohteeseen Dublinista upo-uudella maasturibemarilla. Mistä näitä miljonäärejä tulee??  Herra oli ihan perusmukava. Ei juteltu koko viikonlopun aikana paljoakaan peruskuulumisia enempää. Ukossa ehkä vähäsen häiritsi se, että oli palveltavana koko ajan. Kerran taisi koko kolmen päivän aikana kaataa ite vettä lasiin, mutta siinä se. Ehkäpä se on vaan näiden tapa.

Sunnuntaiaamulla ajettiin koko lössi Burren Perfumeryyn. Pirun mutkasen kinttupolun päässä ja puskien keskellä sijaitsevaan söpöön pieneen paikalliseen parfyymiputiikkiin, mikä valmistaa tuoksunsa 100% luonnollisista aineksista. Oli vähän liian laventelin tuoksusta puuhaa mun nenulle, mutta putiikissa myytiin kans luonnonyrteistä valmistettujen parfyymien, saippuoiden ja teen lisäks myös homeopaattiluontorohtoja ja voi kuulkaa nyt on äiskä ylpee. Ostin !!Arnica-salvaa!! kipeisiin lihaksiin, reväytyksiin yms. Heti kun vähänkin kolautan sormea pöydän kulmaan aion uittaa sen mun uudessa rohtorasvassa. Läheisimmät teistä tietää miten hauska juttu tää oikeasti onkaan.

Pihapiirissä oli myös söpö pieni ja pinkki kaffila, jossa tietty käytiin browniella.

Parfyymikaffilassa paljasti Connor laukuistaan saippuat, jotka se oli ostanu kaikille putiikista. Sillon hän oli oikein mukava.

Matkalla takasin Annabel osti leijan. Leija nimettiin Bobbyksi. Bobby on pöllöltä näyttävä, erittäin kevyt muovinen härpäke, niinkun noi leijat yleensä, ja onnistu täysin ylittämään 3,50€ hinnalle asetetut odotukset.

Kaikki meni täysin nappiin ensimmäiset 30 minuuttia kunnes me Annabellen kans kiivettiin läheiselle lehmäaitauskukkulalle ja päätettiin aukasta kelan kaikki mahdollinen naru, että Bobby pääsee lentelemään korkeuksiin. Jälkimmäisessä kuvassa näätte miten hän vielä ilosesti lentelee pilvissä. Varttia myöhemmin tuuli loppu ku seinään ja pöllö syöksy kauheetonta vauhtia mukavan matkan päähän, sähkölinjan yli, tien yli, aidan yli, keskelle peltoa ja tietysti piikkipuskaan. Hetki siinä meni (lue tunti) kun kerättiin narua takasin ja suoritettiin operaatio Bobbyn pelastus, mut onnistu. Tapahtuman löytää varmaan googlesta hakusanoilla leija, sähkölinja, lehmän paska ja pinkit lenkkarit.

Reissulla harjoteltiin kans pyörällä ajoa, koska Irlannissa se ei ilmeisesti oo niin itsestäänselvyys, että osattava ennen koulua, niinkun Suomessa.

Maanantai meni pitkälti laiskotellessa ja lukiessa Annabellen mulle valitsemaa kirjaa. Tytöllä on äkkiseltään sanottuna ainakin 200 kirjaa ripoteltuna pitkin kotitalon hyllyjä ja kaappeja. Lupauduin lukemaan ainakin yhden täällä olon aikana ja menossa on Fairy Godsisters. Kertoo siitä, miten 11w Philippa löytää itelleen keijukaverin kukan sisältä tai jotain muuta yhtä loogista. 

Illalla kävin lenkillä kukkuloiden pikkuteillä. 

Musiikkia täysillä kuulokkeista, auringonlasku, Irlannin vehreet maisemat ja merenranta.

En muista millon mulla viimeks olis ollu niin kevyt ja onnellinen olo.