sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Cork



Starttasin eilen aamulla synttäriretkeni puol 11 aikoihin Limerickin bussiasemalta, kohteena Cork. Taitavasti onnistuin ostamaan lipukkeen automaatista ja suuntasin Starbucksiin kaakaolle. Oon käynyt kyseissä kuppilassa vaan ulkomailla ja kuten joka kerta aina ennenkin kahvityttöset ristivät mut tälläkin kertaa Ameliaksi. Poikkeus sääntöön tosin tuli heti Corkissa perillepääsyn jälkeen kun mentiin likkojen kanssa taas samaiseen kahvilaan. Mun kuppiin kirjotettiin EMILIA ! Siitä ei vaan tietenkään oo valokuvatodisteita.

Cork on siis Irlannin toisiksi suurin kaupunki. Dublin isoin tietysti, Galway tulee kolmantena ja mun kotipaikka Limerick neljäntenä. Jos Dublinia ei lasketa niin Cork on näistä kolmesta muusta selvästi kaupunkimaisin kaupunki, jos niin voi sanoa. Leveitä katuja, terasseja, puistoalueita jne. sekä tietysti paljon kauppoja! Tietysti Corkistakin löytyy perinteisiä pikkukatuja mihin kaikki söpöt pienet putiikit ja kuppilat on keskittyny.

River Lee



Matkaan meni vajaa kaks tuntia ja bussilipun hinta ei ollut ihan kauheen kallis verrattuna Suomen hintoihin. 22 eurolla sai itelleen päiväkohtasen menopaluu-lipun.

Perillä näin kaks suomalaista aupairia Roosan ja Ida-Liisan. Ida-Liisa asuu Corkissa ja Roosa matkas paikalle Mitchelstownin läheltä maalta, vajaan tunnin bussimatkan päästä.
Facebookissa on siis yhteisö; Suomitytöt Irlannissa, mihin mäkin pyysin saada liittyä kun tiesin tänne lähteväni. Suurin osa "jäsenistä" on täällä juur aupairina ja siks se onkin näppärä tapa tutustua uusiin ihmisiin ja sopia tollasia treffejä kun eilinenkin. Enemmistö tytöistä asuu Dublinin alueilla, ja meitä muualla asuvia ei tunnu olevan ihan hirveesti. Oli siis erittäin kiva löytää suhtläheltä suomalaisia, joiden kanssa tehä muitakin vloppureissuja. Galwayhin mennään lokakuun alussa. Se sovittiin jo :)




Kaikkien kauppojen kiertelyyn vierähti nopeesti kolmisen tuntia ja vanhempien synttärirahat tuli erittäin hyvin käytettyä. Penneys, toi vaatekauppojen Lidl, on pahasti koukuttava ja oon nyt nahtakkia, paria paitaa ja muuta mukavaa tilpehööriä rikkaampi. Silti vielä edullisesti, joten suosittelen!
Käytiin myös syömässä Coqbull nimisessä uudessa, Suomen Amarillo-tyylisessä ravintelissa, mitä Grace tiesi suositella, koska omistaja on yks hänen asiakkaistaan. Eikä suositellu turhaan, ruoka oli eriherkkua ja vielä sopivan hintastakin !

En oo tähänastisen Irlantiurani aikana vieraillu vielä yhdessäkään kaupungissa ilman, että kävisin vähintään yhdessä kirkossa. Eikä ollu poikkeus tämäkään reissu. En tiedä miks, mut joka kerta tän maan kirkot vaan on niin pysäyttäviä. Vaikka uskonto ei näyttele suurta roolia omassa elämässä, niin kyllä täällä vaan aina hiljentyy kun astelee kirkkoon sisälle.



Viimiset kaks tuntia ennen bussin lähtöö istuskeltiin paikallisessa pubissa, The Oliver Plunketissa. Synttärithän ei oo synttärit ilman shotteja, joten Baby Guinnesilla alkuun ja sen jälkeen parin siiderin avulla aika kulu oikein mukavasti. Livemusiikkia ja tanssijoita niin mikäs siinä ollessa.



Kuten tosituristilla kuuluu oli mulla tietenkin selfietikku mukana, ja tottakai me pysähdyttiin räpsimään kuvia matkalla takasin bussiasemalle. Selfiekepukka oli ollu esillä ehkä 2 minuuttia kun kulman takaa käveli herrasmiesporukka, huomas meen touhut ja ryntäs mukaan otoksiin.


Pari turistiotosta vielä lisää



Iltapäivällä tuli Gracelta viesti, missä pahotteli kun olivat Annabellen kanssa totaalisesti unohtaneet mun synttärit eikä kumpikaan aamulla sanonu mitään. Heittivät vielä bussiasemallekkin ja vaan "Bye Emilia, have a nice day." haha. Eipä voinu silti olla vihanen kun Grace oli ollu koko yön valveilla Alfien kanssa. Koiruuden surkuhupaisan sattuman takia, sillä on nyt antennikauluri, jonka kanssa he ei oikein tule toimeen. Koko talo ollu lievästi sanottuna sekasin päivistä niin äkkiäkös siinä unohtuu. Heti ens viikon alussa lupaan naputtaa Alfien sattumuksesta kaiken. Tähän perään se ei nyt enää sovi.

Illalla kun tulin takas kotiin Annabellellä oli kaveri yökylässä ja yhessä Gracen kanssa kaikki kolme laulo mulle synttärilaulun. Sain lahjaks siidereitä ja suklaata sekä paljon surkutteluja siitä kun unohtivat. Ei laisinkaan maailmankaatojuttu, joten kaikkki hyvin valtakunnassa.

Kukaan ei ehkä arvaa, mut tänään on suklaasunnuntai.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti