Arki rullaaaaaaaa

Koira nukkuu keskellä olohuoneen lattiaa, tötterö edelleen päässä ja tassut kohti kattoa, eikä mua huvita olla urheilullinen ja lähteä ulos. Jotenka ajattelin naputtaa siitä mitä se sit oikein onkaan mitä mä täällä "työkseni" teen.
Mulla on käyny erittäin hyvä tuuri perheen suhteen. Kaikki on sopivan rentoa, sellasta mihin on omassa kodissakin tottunut. Ei mitään niskaan hengittelyjä ja joka liikkeen kyttäämistä. Kun oon vapaalla saan mennä ja tulla miten haluan, kunhan vaan infoan etteivät ihmettele missä se suomalainen luuhaa.

Grace siis kulkee työnsä puolesta pitkin Irlantia ja on päivät millon missäkin kaupungissa. Joutuu myös kerran kuukauteen reissaamaan Britteihin ja työskentelemään siellä pari päivää. Lyhyesti ilmastuna työ on hotellien ja muiden yritysten imagon, markkinoinnin, liikevaihdon jne. ohjeistamista ja parantamista ja erilaisten koulutusten järjestämistä henkilökunnalle. Näin mä ainakin asian oon ymmärtänyt.

Aamusin kello soittaa seiskalta, jollon kipitän alakertaan ja laitan Annabellen aamupalan valmiiks, tyttö herää n. 7.15. Hommiin kuuluu myös tehä lounas mukaan kouluun, koska täälläpä ei saada pullan murustakaan koulun puolesta niin kuin me ollaan totuttu.
Tätä nykyään kuitenkin kun talossa on Alfie, niin jonain aamuina saatan herätä jo viideltä ja kuudelta sekä seittämältä, riippuen ymmärtääkö koiruus nukkua vai ei. Aamut on kyllä etukäteen sovittu jos mun tulee reagoida vinkumiseen vai voinko nukkua korvatulppien kanssa.
Muut aamun velvollisuudet on koulupuvun kravatin solmiminen ja varmistaa et homma pysyy aikataulussa. Siinä se sit aika pitkälti onkin. Annabel tullaan hakemaan kotoa suunnilleen 8.20 ja sen jälkeen oon friiiii! No vapaa muuten paitsi Alfiesta, mut kuitenkin.

Päivän aikana teen mitä millonkin pitää. Imurointia, lattioiden moppausta, yleistä siistimistä tai silitän vaatteita jne. Nää täällä muuten silittää kaiken, aivan kaiken. Mitä oon puhunut muiden suomalaisten aupairien kanssa, niin mun perhe ei oo millään tavalla poikkeus siinä et kaikki silitetään lakanoita ja pyyheliinoja myöden.
Välillä on niinkin "hyvä tuuri" ettei tarvi tehdä mitään muuta kun ruokkia itteni ja koira. Niin kun tänään. Oon rehellisesti sanottuna ollu yltiöaikaansaamaton koko päivän, mut ei haittaa.

Talosta poistuminen päivän aikana ei siis oo kielletty. Kunhan oon kotona kun Annabel tulee niin voin riekkua keskustassa vaikka koko päivän. Mikä ei kyllä oo suositeltavaa rahapussin kannalta.
Sain myös vihdoinki aikaseks selvitettyä bussiaikataulut ja paljastu, että on toinenkin vaihtoehto keskustaan pääsemiseen kuin pelkkä käppäily.

Kun Annabel tulee koulusta kolmen neljän aikaa, pitää sen nokan eteen työntää jokin välipala ja sit tehdään läksyt, joita on yleensä paljon ja tekemiseen menee poikkeuksetta yli tunti. Ei onneks oo vielä kertaakaan vaatinu suurta tappelua ja inttämistä, että kaikki tulee tehtyä. Enimmäkseen mä vaan istuskelen seurana ja seuraan sivusta. Matikan englannin kielisistä termeistä oon välillä aivan pihalla, mut on musta ollu apuakin !
Kun Grace tulee yöks kotiin niin mun viralliset velvollisuudet periaatteessa loppuu läksyihin. Yleensä tän jälkeen syön kyllä yhteisen päivällisen ja teen jotain Annabellen kans, päivästä riippuen. Muuten iltakuudesta eteenpäin oon taas vapaalla jalalla.

Tällä viikolla löysin iltalenkillä salaisen keitaan kaiken metsän keskeltä !

Jos Grace on työreissulla niin mun tulee olla kotona illalla, luonnollisesti. Valmistaa päivällistä sun muuta. Mitään 24/7 vahtimista 11-vuotias tyttö ei tietenkää tarvi. Täällä me sit hengaillaan. Leikitään koiran kans, väritetään, leivotaan, käydään kävelemässä TAI Annabel kattoo youtubevideoita ja niin teen nykyään muuten mäkin. Lupauduin kattomaan yhden jakson jotain nuorten tanssidraamasarjaa mikälie. Olen kuitenkin nyt koukussa ja pakkohan ne on kaikki kattoa.
Yleensä Grace on viikossa maksimissaan yhden yön pois kotoa. Lukuunottamatta kerran kuussa olevaa Brittien reissua millon viipyy kaks yötä.

Kaikki tää tietysti muuttuu ja elää tilanteen mukaan. Eli mitään kiveen kirjotettuja sääntöjä ei ole. Viikonloput on kuitenkin vapaata. Se pätee aina. Lukuunottamatta huomista kun lupasin mennä eläinlääkäriin mukaan. Alfie luopuu antennistaan, Vihdoinkin!

Kotikatu

Oon ollut täällä jo 3 viikkoa! Aika menee hurrrrjan nopsaan. Eilen rekisteröidyin paikallisen hyväntekeväisyysjärjestön sivuille ja ilmotin olevani kiinnostunu niiden tarjoamasta nuorten laulunopettajan paikasta parina iltana viikossa. Saas nähdä miten käy :)

Oon myös kokenu ristiriitasia tuntemuksia siitä, että onko koko ajan lähenevä kotiinlähtö hyvä vai huono juttu. Eilen olin vakaasti sitä mieltä, että haluaisin jäädä tänne. Tänään taas ajatus kodista ja Kokemäestä oli ihan ok. Vaikeeta olla nainen.

Tänään aion pyörähtää valtakunnallisessa Culture Nightissa, mikä järjestetään suurimmassa osassa Irlannin isompia kaupunkeja ja huomenna suuntaan illaks kaupungille parin suomalaisen täällä asuvan naisen kanssa. Löysin facebookista Finns in Limerick nimisen ryhmän ja uskaltauduin pyytää lupaa olla jäsen. Mukaan päästiin ja sopivasti osa oli just puhunut pubi-iltaa tälle lauantaille, joten Sláinte!

Tältä mää näytän ku haen lähikaupasta vesipulloa. Ettäs tiedätte.