Herra Alfredin ura antennina

<- Noin tyylikäs herra täällä asuu. Miten kaikki tapahtui sen kuulet nyt.

Viime torstaina kun olin leffassa sain viestin Gracelta, mikä meni suorasuomennettuna suunnilleen näin; "Hei Emilia, Alfiella on appelsiinin kokoinen kyhmy selässään, mikä ilmestyi vähän aika sitten. Varasin eläinlääkäriltä ajan huomisaamulle klo 9. Voisitko tulla mukaan pitelemään häntä autoon?"
Minäpä lupasin mennä. Myöhemmin kun pääsin kotiin niin olohuoneessa kuljeksi lapukkavauva, mikä ehkä sillä hetkellä näytti enemmän Notre Damen kellonsoittajalta.

Perjantaiaamulla siis pakkasin koiran kainaloon ja olin valmiina hyppäämään autoon kun Grace tuli koulukuskaamasta Annabelleä.
Eläinklinikalla odotti erittäin mukava ja komeakin harmaapäinen eläinlääkärisetä, josta Grace sanoi käynnin jälkeen "Being that nice and handsome he must be gay." Mikä oli musta kovin hauskaa sillä hetkellä. Kuitenkin, takas asiaan. Komea eläinlääkärisetä sano, että Alfiella on luultavasti tulehduksen aiheuttama "nestepaise", mää en näistä termeistä ole täysin varma pahottelut siitä, mikä pitää tyhjentää ja tutkia, että tarviiko koiruus antibiootteja. Eli hän jäi sinne ja kehotettiin hakemaan kotiin iltapäivällä. Tässä kohtaa jo Gracesta pysty näkemään miten ahdistunu oli pelkästä ajatuksesta, että kotiin pitää viedä koira mille on tehty joku operaatio mihin liittyy tulehdus. Hostäiti työskentelee siis hotellialalla ja on lievästi sanottuna tarkka puhtaudesta ja paikkojen desinfioinnista. Varsinkin nyt ku Alfie on tullu taloon.

Kello tuli neljä ja lähdettiin takas eläinklinikalle. Eläinlääkäri selitti ensin mitä olivat tehneet ennen kun haki ite potilaan paikalle. Siinä kohtaa kun tuli puhe kuivumaan jätetystä avohaavasta ja sen puhdistuksista alko Grace melkein tärisemään ja sanokin voineensa pahoin pelkästä ajatuksesta. Lopulta takahuoneesta kannettiin pieni koira millä oli päässään kaikki kanavat kattava lautasantenni ja kyljessä nätti siiliks ajeltu neliö, missä kyhmy oli. Se oli viilletty ylä- ja alapuolelta auki ja läpi kulkee ilmeisesti sterilisoiva liina, mikä lie. Ei mikään nätein näky, mut minkäs voit."Annetaan kuivua tiistaihin asti. Tuutte sitten uudestaan niin poistetaan liina ja suljetaan haavat."
Grace sen sijaan oli ihan selvästi nähny jo liikaa. Haavat ja kaulurit ei selvästikkään oo hänen juttunsa. Päästiin lähtemään niin autossa jo Grace manas sitä miten hän ajatteli elämän olevan rennompaa ja vapaampaa kun Annabelle on vanhempi. Sanoin "Niin, aivan." kuten hyvän ja ymmärtäväisen aupairin kuuluu, mut ihan totta ratkasusi vapaaseen rentoon elämään on hankkia koiranpentu?? Ei.

Kun päästiin kotiin kaikki meni vaan ihan naurettavasti pieleen. Koira ei suostunu astumaan takaoven kynnystä alas kun ei varmaan näe kaulurinsa kanssa kunnolla. Ystävällisesti kannoin hänet pihalle, eikä mitään. Tuli ilosesti sisälle ja paineli suoraan keittiön nurkkaan paskalle. Samaan nurkkaan missä kaikkea likaa rakastava Grace teki just lounasta. Tarina ei lopu tähän, vaan kun Grace oli siivonnu jätökset, nostanu ne roskikseen ja otti roskiksen ison pussin viedäkseen sen ulos niin eiköhän se koko säkki petä ja räjähdä pitkin keittiön lattiaa. Ja jottei tarina olis vieläkään tässä, juoksi toi peto suoraan sinne jättäiden sekaan kaulurinsa kans riehumaan. Ei olis saanu nauraa ja tiukkaa tekikin. Purin poskeni lommoille.
Jälkeenpäin onneks Gracekin nauro hysteerisesti koko tätä koiraan liittyvää sattumusten sarjaa et miten ja ennen kaikkea miksiiiii.

Täällä toi kauluripää on nyt kuitenki jatkanu riehumista perjantaista saakka. Lauantaina kun kotiuduin Corkista oli Alfien päälle ilmestyny nätti kukallinen nuken mekko. Koko talo oli ilmeisesti kokenu hermoromahduksen, kun koira ei lakannu raapimasta ja hieromasta haavaansa joka paikkaan, ja soittanu eläinlääkärille et ei tuu mittään. Komean eläinlääkärisedän resepti oli ollu nuken vaatteet. Kieltämättä toimii, ei rapsuta enää.

Onhan hän aika hellyyttävä rekvisiittansa kanssa, mut kaikki mitä on opittu niin ne on totaalisen unohtunu. Öitä ei nukuta ja ulos ei pyydetä. Kaikki valvoo jos hänkin valvoo ja koko alakerta on herran yksityistä bajamaja-aluetta.

Huomista odotellessa. Mä vaan pahoin pelkään, että lautasantenni jää kuvioihin jos haavat vaan tikataan kiinni. Grace jo uhkaili et hän jättää koko pennun sinne hoitoon pariks päivää jos koko homma ei oo huomenna ohi. Katotaan miten käy. Mää kyllä mielelläni nukkuisin välillä.

Kuulumisiin Koskisen Kauluri Kennelistä !