Galway

Galway-retken vois sanoa menneen putkeen. Ei oltu millään tavalla täydellisiä turisteja siinä suhteessa, että oltaisiin kierrelty ja kaarreltu kattomassa historiallisesti merkittäviä nähtävyyksiä ja koreita kirkkoja. Oon onneks nähnyt ne jo aikasemminkin ja Katja sano tekevänsä vaikka sitten toisen reissun sitä varten. Perille päästyä suunnattiin juna-asemalta suoraan lähimpään pubiin aamupalalle, minkä jälkeen heitettiin kassit hostellille. Päivä meni kierrellessä kaupunkia, kauppoja ja pubeja. Ensimmäinen Kopparberg sihahti klo 14.
Kaupungin keskusaukiolla, Eyre Squarella, oli pystyssä joulutori. Söpöjä pieniä mökkejä täynnä enemmän ja vähemmän paikallisia käsitöitä, ruokaa ja juomia.

Neljän aikoihin suunnattiin takasin hostellille kysymään huonetta mikä ei ekalla vierailulla ollu vielä valmiina. Majotuttiin 4 hengen naisdormissa ja pitkään näytti lupaavalta, että huoneeseen ei tuu ketään muuta. Siellä oli kahden suomitytön meikit, vaatteet, kengät, juomat, kaikki aivan levällään ja musiikki täysillä kun kuuden jälkeen oveen koputetaan ja ovenraosta kurkkaa hyvin hämmentyneen näkönen tyttö. Takaa paljastu vielä toinen ja molemmat oli surullisen kiusaantuneita astuessaan huoneeseen. Paljastuivat taiwanilaisiksi liiketalouden opiskelijoiksi Hollannista ja olivat Irlannissa 5 päivän turistireissulla. En yleensä oo erityisen kiusaantunut uusien ihmisten seurassa, mutta taiwantytöt olivat niin äärimmäisen hätääkärsivän ja hämmentyneen näkösiä, että tarttu sekä muhun, että Katjaan, joten pikapikaa kerättiin kamat ja livistettiin ulos. Tytöt, Jessica ja Kate nimeltään, ei ollu ihan samoilla linjoilla illanvieton suhteen ja kyselikin kun oltiin lähdössä, että "Tulette varmaan puolenyön aikoihin takaisin?" "I dont know. We'll see." on taktisesti paras vastaus tässä kohtaa.

 Kyllä, käytiin joulutorin karusellissa. Me ja kaikki muut perheelliset ja alle 10-vuotiaat.

Olin takasin huoneessa kahden jälkeen ja kohteliaana tyttönä olin hipihiljaa. Hipihiljaa kipitin myös kylpyhuoneeseen ja positiivisena yllätyksenä koko kylppärin lattia oli aivan täynnä vettä. En tiiä millä taktiikalla Taiwanissa käytetään suihkuverhoja, mut käsittääkseni lattialle ei verhon oikeaoppisen käytön aikana pitäis saada aikaseks järveä. Kyse kun ei ollu mistään normaalista "jalkojen mukana kulkeutuvasta pienestä määrästä vettä", vaan uudesta Galwayn tekojärvestä joka sattui olemaan mun hostellihuoneen kylppärin lattia. Mikäs Jessican ja Katen oli siinä tepsutellessa kun molemmilla oli sängyn vieressä suihkutossut nätisti  jonossa kaikkien muiden tavaroiden kans. Väitän ettei se silti anna oikeutta uittaa meitä tossuttomia. Aamulla uusi päivä valkeni nätisti ja samalla valkeni myös se mustien hiuksien määrä, mikä verhosi kaikkia lattioita. Ei sovi olla liian nirppanokka, mutta sillon kaipasin mun omia tossuja.

Sunnuntaipäivä vietettiin edelleen kierrellen keskustaa ja 16.10 hypättiin junaan takasin Limerickiin. Ei väsyttänyt juurikaan. Väsytti aivan helvetisti, mut oletin naamioineeni sen melko hyvin. Kunnes pääsin takasin kotiin ja Grace kommentoi "Emilia love sorry but you do look horrible." ja nauro päälle. Nyt puolta viikkoo jälkeenpäin mun silmänaluset on jo onneks toipunu ja melko ihmismäisen väriset.


Maanantai ja tiistai tällä viikolla on menny normiarjen mukaan. Tiistai-illalla autoin Annabeleä koulun historiaprojektin kanssa ja siinä onkin suurimmat uutiset. Pohjustuksena, että Irlannin pääsiäiskapinalla oli 14 johtajaa ja ukkojen nimet tuli mainita työssä. Menin joskus aikoinaan piirtämään kuvassa näkyvan örkin johonkin paperin kulmaan. Mitä mahtaa opettaja tuumia, kun kyseiset hahmot huutelee historiallisesti merkittävän tapahtuman joukkojen johtajien nimiä. En ota vastuuta, tein vaan työtä käskettyä.

Ollaan eilisestä saakka oltu Alfien kanssa kahestaan pitämässä taloa pystyssä. Grace meni suoraan töistä Dubliniin Conor-herran uuden kirjan julkistamistilaisuuteen ja jatko sieltä tänään suoraan Galwayhin suorittamaan jotain hotelliarvostelua yön yli. Olivat sopineet, että Annabel menee suoraan koulusta isovanhemmilleen eilen keskiviikkona ja on siellä kans tämän yön, joten oon koira Au pairina pari päivää. Eikä itseasiassa haittais yhtään. Tekee itellekkin ihan hyvää saada olla välillä yssikseen.

Tänään ohjelmassa on kuoro. Varmaan reippahasti käppäilen bussipysäkille kun ymmärtääkseni Ann, isoäiskä, ei oo tänään menossa. Ite ei sovi livistää, koska monen sattumuksen kautta suostuin laulamaan jonkinmoisen soolopätkän ens sunnuntain messussa. Kyllä. Tosikatolilainen täällä hei. Kumminkin, en usko mun katolilaismessutuntemuksen olevan vielä niin rutinoitunutta, että voisin marssia eteen loilottelemaan ilman mitään harjotusta. Jotenka sateenvarjo kauniiseen käteen ja mars pysäkille.

Huomisillan lupasin viettää Katjan seurana ja sunnuntaina mennään Annabelen kanssa kattomaan uusin Nälkäpeli. Niin ja tietysti su-aamulla tapahtuu tämä mun katolilaissooloilu, joka toivottavasti menee putkeen.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä päivien lukumäärä päivitys. 24 päivää. Ja vaan muutama päivä enemmän ni on Joulu! Nettishoppailin tänään juur pukinpaketteja, koska täältä ei oo varaa tuoda mitään yli 100g painavaa. Ehdotuksia otetaan vastaan, mistä kannattaa ekana luopua jos ja kun kassit ylittää 23kg sallitun painorajan.

Kuulumisiiiiiin !