Niin kuin joka tarinassa jossain kohtaa, on myös mun Irlanti-seikkailussa ollu tällä viikolla havaittavissa jonkin sortin suvantovaihe. Tuntuu ettei koko viikko oo kunnolla missään kohtaa alkanutkaa ja nyt ollaan jo lauantaissa.
Oltiin sunnuntai-maanantai välinen yö Annabelen kans kahestaan kun Grace joutu lähtemään jo illalla töitten takia Corkiin. Plikka jostain syystä kärsi ikävästä paljon aikasempaa enemmän. Mikä sit ilmeni mahakipuiluna ja päänsärkynä ja kurkkukipuna ja huimauksena jaja, joten koko yö meni vaan ihan reisille oman nukkumisen puolesta. Olen kärsinyt siis pienimuotoisesta syysmasennuksesta.
Sää on ollu myös umpisurkea ja koko viikko on melkein menny sisätilavankina jollei Alfien pikku happihyppyjä lasketa. Eilen ehdin jo hetken iloitsemaan auringonpaisteesta ja lähettiin koiruuden kans pihalle käppäilemään. Meni 5 minuuttia ja alko satamaan aivan kaatamalla. SOK:n supertuulisadetakki on kyllä super, mut silti meitä oli kaks uitettua koiraa vaikka kuinka pingottiin nopeesti kotiin.
Asuinalueen laitamilla on tyhjää peltoaluetta, mikä kuuleman mukaan on varattu jonkinsortin ostoskeskuksen rakentamista varten. Yhtäkään pytinkiä siellä ei kuitenkaa vielä ole, joten siirtolaiset/mustalaiset/gypsyt, miksi kukakin haluaa kutsua, on päättäneet tehdä siitä poniensa laitumen. Niitä me käydään Alfien kanssa aina tervehtimässä ja ihmettelemässä kun ei tarvi juosta sadetta pakoon. Ovat selkeesti kavereita. Alfie ei vaan käsitä miks uudet toverit vaan tuijottaa eikä lähe leikkimään vaik hän kuin heiluttaa häntäänsä ja pomppii.
Tän viikon torstaina päätin kuitenkin uhmata tuulta ja tuiverrusta ja kävelin keskustan suuntaan isompaan ruokakauppaan hakemaan leivontatarpeita, koska Annabelellä oli synttärit ja halusin tehdä juustokakun. Vadelma-valkosuklaa juustiskakku ala E. Bon apetit.
Mitään suuria juhlia täällä ei pidetty. Annabelen ja Gracen kanssa syötiin kakkua kun tyttö pääsi koulusta ja avattiin mun ja äiskän ostamat lahjat. Gracen vanhemmat tuli illalla käymään samalla kun hakivat mua kuoroon ja Annabel sai lahjaks ison paperikassillisen merkkivaatteita, koska joku tutun tuttu on töissä jossain, ja sen omat tyttäret ei ehdi käyttämään kaikkia vaatteita mitä äiti saa töiden puolesta kotiin. Tai jotain sinne päin. Hienoja olivat kuitenkin.
Vähän aikaa sitten Grace lähti kuskaamaan tyttöä keskustaan Hook & Ladder nimiseen ravintolaan, missä järjestetään myös kokkauskursseja jollaselle Annabel muutaman kaverinsa kans menee synttäreitä viettämään.
Huomenna aamulla lupasin mennä kattomaan Annabelen konfirmaatiokirkkoa. Täällä homma menee siis niin, että ennen varsinaista konfirmaatiota käydään tietty kertamäärä sunnuntaimessussa, missä sit jokaisella nuorella on omat velvollisuutensa ja vastuualueensa. Koko konfirmaatiotouhu on sidoksissa kouluun ja mitään leiriä, niinkun meillä, ei ole. Itse konfirmaatiotilaisuus on Annabelellä käsittääkseni ens maaliskuussa.
Huomenissa myös perheen uus Au pair tulee käymään kahveella. Brasilialainen 22-vuotias tyttö, joka on tänä syksynä muuttanu Limerickiin poikaystävänsä mukana, joka opiskelee Limerickin yliopistossa. Kyseinen tyttö, Jessica nimeltään, asuu kai tällä hetkellä vähän niinkun salaa yliopiston asuntolassa miekkosensa kanssa, mut muuttaa nyt sit tänne talouteen tammikuun alussa. Hänet tapaan siis huomenissa.
Jäljellä on enää viis viikkoa. Jotenkin vielä tää uuden Au pairin vierailu konkretisoi sen, että oon oikeesti ihan pian lähössä takas Suomeen. Grace onneks samalla kun ilmotti Jessican tulevan kahville, sano että jos mä vaan haluan kesällä tulla takas kyläilemään niin oon ilman muuta tervetullut :)
Pirteempää ens viikkoa odotellen !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti