Santa Claus is coming to town

Viime sunnuntaina keskustassa järjestettiin Limerickin virallinen joulunavaus ja kaupungin kaikki sadat jouluvalot kytkettiin päälle. Mekin ujuttauduttiin Katjan kans kaikkien satojen lapsiperheiden sekaan ja mentiin seuraamaan vajaa parituntista tapahtumaa, mikä sisälsi soolo- ja kuorolaulantaa, tärkeiden herrashenkilöiden joulupuheita sekä tietty itse Joulupukin saapumisen.

Videossa herra Joulupukkia lasketaan ostoskeskuksen katolta vaijerin varassa kuvan vasemmassa laidassa, mutta eipä se taida näkyä. Koko touhussa oli kuitenkin selvästi vähän isomman maailman meininkiä kun kotikulmilla. Ja jos joku ihmettelee niin ei, lumisade ei oo lunta vaan saippuakuplia.

Lopuks tietysti koko tuhatpäinen poppoo laski yhteen ääneen lähtölaskennan valojen sytyttämiselle ja samalla joulun odotukselle. Limerickissä on tällä hetkellä ihan vaan muutama joululamppu enemmän kun Kokemäellä.

Jouluilun jälkeen käytiin Katjan kans syömässä ja ei-tavoista poiketen pubissa. Pitänee koittaa palata jonkinnäköseen ruotuun baarissa hillumisen suhteen kun tuun takas Suomeen.

Ruotuun palaamisesta puheen ollen. Lähdetään huomenaamulla Katjan kanssa Galwayhin vloppureissulle. Varattiin huone hostellista yheks yöksi ja kotiudutaan siis sunnuntaina. Oon ollut kyseisessä kaupunkipahasessa muutaman kerran ennenkin ja muistelinkin aikasempia reissuja vanhojen kuvien kanssa. Tässä muutama Galway-otos. Ensimmäinen on otettu kesällä 2014 kun oltiin likkojen kanssa reilaamassa ja toinen on mun ja Katrin ekalta reilireissulta kesältä 2013. Voipi olla, että ihan yhtä aurinkoisia piktuureja ei irtoo tältä retkeltä.

Kuluneella viikolla ei oo tapahtunu mitään ihmeellistä. Mun syysmasennus alkaa vähän hellittämään, Annabelen eroahdistus öisin ei. Jos joskus saan lapsen ja ipana on nukahtamisen jännittäjä ni tältäpä äitiehdokkaalta löytyy noin romaanin verran tarinoita ja niksejä miten ajatella jotain kivaa ja mistä jännittäminen johtuu ja miten sen kanssa kannattais toimia, että sais nukuttua. Jotain hyötyä siitäkin, että on ite lapsena ollut jänishousu niin ompa mistä ammentaa. Samalla tajuan miten yltiöraskasta se on ollu kanssaeläjille. Äiskä ja iskä olen pahoillani.

Tämän iltaa hengaillaan Alfien kans kaksistaa kotona kun Annabel on kaverillaan ja Grace kotiutuu Lontoosta vasta kymmenen jälkeen. Mun kaveri kylläkin röhnöttää sohvien välissä jalat kohti kattoa ja kuorsaa häiritsevän kovaa. Ehkä hän alkaa seuramieheksi myöhemmin.

Niin kun tapana on ollut ilmottaa päivien määrä, niin sanottakoon tämänkin postauksen loppuun, että tänään on tasan kuukausi siihen kun vaihdan maaperää.
Juteltiin Gracen kanssa keskiviikkona uudesta Au pairista ja viime sunnuntaina vieraillu brasiliatyttö Jessica on varmuudella tulossa tänne joulun jälkeen. Grace myös sano, että hänellä tulee ikävä mua ja tietää et niin varmasti Annabelelläkin. Kaikkia Au paireja ei hänen mukaansa jää ikävöimään, mut mua kuulemma jää. Tuntu kivalta kuulla ja oon siis selvästi tehnyt jotain oikein.
Lupasin tulla kesällä käymään jos vaan toivottavasti pääsen ja Grace sano olevansa aina käytettävissä mikäli mulla vaan on jokin asia minkä suhteen hän voi auttaa. Uskon ja toivon, että meidän ystävyys säilyy tulevaisuudessakin.

Seuralaiseni heräsi! Me läksitään nyt lenkille ennen kun unikeko sammuu uudestaan.

Hän on todistettavasti myös välillä hereillä.