Kyläilijät osa yksi

Täällä taas!
Viime viikko meni ohi hujauksessa, eikä oikeastaan ollu mitään tähdellistä kirjoteltavaa, joten päätin säästää teidät turhanpäiväsiltä lätinöiltä. Tää viikko on ollu koulujen syyslomaa ja viime perjantaina kouluun sai pukeutua halloween teeman mukaisesti. Niimpä minäkin heräsin pirteenä kello 6.30 kihartamaan Annabelen hiuksia ihan vaan siksi, että sain sitten tupeerata ne sotkuun. Miten mukavaa! Grace lähti jo aamulla aikasin Dubliniin töihin niin meillä oli täällä oikein hauskaa kahestaan hiuksia ja meikkejä tehdessä :) Meinas siinä tohinassa super-aupairilta unohtuu lounaan tekeminen kouluun mukaan, mut katastrofi vältettiin!

Lopputuloksena melko mainio Dead Promqueen, Annabel voitti päivän aikana luokkansa parhaan puvun palkinnon, mikä oli millon tahansa käytettävä "vapautus kotiläksyistä"-kortti.



Perjantaina saapui myös mun ekat vieraat! Uhkaavasta junamiesten lakosta huolimatta äiskä ja iskä pääsi perille ihan ajallaan. Ja viime perjantaina klockan kaksi mun neitsytmatka Limerickin turistioppaana alkoi. Illalla piipahdettiin Annabelen koulun halloweenjuhlassa, koska olin luvannu mennä käymään.
Lauantaina vein vierahat Limerickin perinteiselle Milk Marketille, mikä on yks Irlannin vanhimmista perinteisistä toreista. Käveltiin myös kattomaan Limerickin vanhin rakennus, vuonna 1168 rakennettu St. Mary's Cathedral. Kyseisessä pytingissä oli hieman eri tunnelma kun meillä Suomen kirkoissa. "Käy kyseissessä katedraalissa konsertissa ennen kun lähdet täältä"pääsi to do-listalle.

Katedraalin vanhaltavanhalta hautausmaalta.

Jälkeen käytiin täällä mun kotikolossa kahvilla ja kakkupalalla ja sitten suunnattiin ostoskeskukseen, mistä isäni äärettömän-innokkaana-vaatteiden-hypistelijänä nautti täysin siemauksin.

Sunnuntaina oli aika turistibussireissulle. Äidin pyyntö oli nähdä Cliffs of Moherit täällä ollessaan, joten tietysti minä mainiona oppaana järjestin asian. Aamulla hypättiin siis Paddywagonin kyytiin ja suunnattiin koko päivän retkelle Claren maakuntaan, missä nämä Moheritkin siis sijaitsevat. Matkalla pysättiin ensin Burreniin, alue mikä kattaa yhden maailman suurimpia määriä (ymmärtääkseni) kalkkikiveä. Lauseessahan ei ehkä ollu järkeä, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Supersileetä kiveä supersileen kiven perään x 10.

Oon ite käyny Cliffs of Mohereilla kerran ennenkin. 2013 kesällä Katrin kanssa poljettiin kuumankuumassa auringonpaisteessa helvetinmoisia mäkiä ylös Doolinin kylästä kohti näitä kyseisiä merenrantajyrkänteitä. Sillon menomatkaan kului lähemmäs kaks tuntia ja takasin päin tultiin alle 20 minuutissa. Bussilla tää matka oli huomattavasti helpompi. Ei silti tietenkää yhtä hassunhauska. Tähtisen-Koskisen perhe saattoi vähäsen matkan varrella ärsyyntyä kahdesta bussissa olleesta espanjatytöstä, jotka puhua kailottivat koko matkan omiansa. Hyvänä turistioppaana pidin kuitenkin oman porukkani hallinnassa enkä antanut soittaa suutaan pikku espanjalaisille.

Moherithan on yks Irlannin pääturistikohteista, eikä voi moittia ihmisten valintaa. Väittäisin, että kyllä kyseiset kielekkeet on yks must see-paikoista jos tähän maahan eksyy. Kyseessähän on siis korkeimmillaan 214 metriä merenpinnasta kohoavat kalliojyrkänteet, mitkä on muotoutunu paikalleen aikojen saatossa. Tarinan opetus on; Jos menet Irlantiin, mene Cliffs of Mohereille. Ne on upeat.

Maanantaina vein saattueeni Dubliniin tekemään lisää shoppailuja, kun kerran Kimski sitä niin kovasti pyysi. Vietin siis päivän siellä ja junailin illalla takasin Limerickiin. Vanhemmat suuntasi takas Suomeen tiistain aamulennolla. Oli äärettömän mukavat 4 päivää, mitkä tosin tuntu paljon pidemmältä ajalta kun nähtävää, tehtävää ja ennen kaikkea ostettavaa oli niin paljon.

Eilisen ja tämän päivää oon vaan lymyillyt kotona. Tehnyt kotihommia ja pessy pyykkiä.
Alfie vietiin tänään aamulla koirahoitolaan ja Grace lähti minilomalle Manchesteriin. Annabel on käyny ma-ke kokkauskurssilla ja tuli kotiin kolmen jälkeen. Me täällä jatkettiin teemaa leipomalla suklaakeksejä, koristeltiin noidanhattu perjantain trick or treat-kierrosta varten ja kokkailin päivällistä. Oon myös onnistunut pakkaamaan seuraavaa retkeä varten sillä ...*rumpujen pärinää*...Tytöt saapuu huomenna! Dublin siis kutsuu villiä viisikkoa!