Viime viikon sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa katolilaisessa messussa. Kuoron kanssa siis. Tönötin urkuparvella, istuin kun muut istu ja nousin pikapikaa seisomaan kun muut seurakuntalaiset teki samoin.
Joltain osin toimitus eros Suomen versiosta paljonkin, mut pysty myös bongaamaan samankaltasuuksia. Yks eroavimmista piirteistä oli ehtoollisen jakaminen, missä ihmiset muodosti jonoja sekä alttarille, että kirkon käytäville ja ehtoollisleipiä jako 5-6 henkilöä papin lisäksi. Kuulin heidän tittelinsä, mutta en tietenkään muista. Eikä viiniä saanu kukaan! Yks näistä en-muista-titteliä henkilöistä kipus myös urkuparvelle kuoron luo ja yhtäkkiä kohdalle tullessa vaan tunki leipäpalan mun suuhun. Kaikki muut teki ristinmerkkejä ja ite olin niin häkeltyny just tapahtuneesta syöttötilanteesta etten osannu tehdä mitään. Nauraakkaan ei tietenkään saanu
.
Mielenkiintonen kokemus, mutta voi olla ettei sunnuntaimessusta tuu mun jokaviikkosta harrastusta vaikka kuorolainen olenkin. Toinen isompi erilaisuus oli, että ihmiset taputti messun lopuksi. Suomessa kun on tottunu siihen, että missään nimessä ei. Konserteissakin aina joutuu arpomaan taputtaako vai ei, mut täällä se tuntu olevan yhtä tavallista kun rukoileminen. Kysyinkin, että miks ihmiset taputtivat ja vastaus oli, että se on kiitos ja kannustus kuorolle sekä muille ketkä "työskentelee" messuissa. Ei lainkaan huono syy.
Kuluvan viikon aamut on ollu kylmiä ja syksy tulee tännekkin hyrrrrrr... Kuuleman mukaan Suomessa on kunnon aamupakkasia, niiltä onneks ollaan vältytty täällä.
Eilen matkalla bussipysäkille iltaa piristi erittäin selkeä ja nätti sateenkaari. En kuitenkaa lähteny metsästämään aarretta. Ihan vielä.
Syy miksi tallustelin pysäkille iltasella oli keskustassa järjestettävä LLE Night eli Limerick Language Exhange Night, johon kokoontu Limerickin alueella asuvia ei-alunperin-irlantilaisia immeisiä. En niin tiiä siitä uusien kielien oppimisesta, mutta oli nähtävästi monelle muullekkin hyvä tekosyy lähteä pubiin juomaan ja syömään pizzaa. Ja erityisen hyvä syy mulle lähteä pois talolta, koska herra Connor vietti täällä illan ja yön. "Ja kaikilla oli niin mukavaa. Luojan kiitos en saanu olla mukanaaaaaaa."
Kuvan heput oli muistaakseni espanjalaisia? Syy etten muista ei oo alkoholin vaan, etten jutellu heidän kanssaan kovinkaan paljoa. Ihan vaan selvennyksenä. Tummahipiäinen tyttö on Saksasta ja vaaleaveriköt Islannista. Punatukkanen on jostain kylmästä Suomesta.
Loppuun otos Alfiesta. Herra alkaa pikku hiljaa koiraantumaan, se on nykyään sana. Oli tänäänki erityisen kiltisti kun käytiin eläinlekurilla ottamassa viimiset rokotteet. Matkat hän vaan kökötti auton lattialla mun jalkojen välissä eikä edes koittanu järsiä mua tai penkkejä välipalakseen.
Välillä hän on niin kovin kiva ja suloinen!
Välillä hän on myös kilpikonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti