Hiljaisen blogaajan päivitykset

Tän päivityksen alussa käytin ainakin 5 minuuttia sen miettimiseen, että onko blogaaja vai bloggaaja oikee muoto. Bloggaajat on kuitenkin niitä, jotka kerää tyhjiä pulloja baarissa humalaisten ihmisten keskellä, joten tällä perusteella päädyin yhden geen käyttämiseen. Googlekaan ei tarjonnu selvää vastausta :( Alku-avautumisen jälkeen aiheeseen, olkaa hyvät.

Vierähti taas 10 päivää ilman, että kuului pihaustakaan.
Kulutin viime viikon aika pitkälti täällä talolla, koska vaan satoi satamistaan. Tiistaina oli kirkollinen pyhä "farmers christmas" ja vapaapäivä koulusta. Annabellen kaveri oli päivän tässä ja opiskeltiin likkojen kans tuleviin kokeisiin. Iltapäivästä kun Grace tuli kotiin heitti se meidät leffaan kattomaan viimisintä Nälkäpeliä.



Tänään pyörähti viiminen Irlantiviikko käyntiin. Ajattelin olla käytännöllinen ja pakkasin toiseen laukkuun jo kaikki tavarat mitä tiiän etten enää tarvitse. Laukkuvaaka näytti 17,7 kg, joten vastoin kaikkia odotuksia on mahdollista, että pääsen poistumaan maasta ilman suuria lisämaksuja. Onni on, että viikonloppuna shopatuista joululahjoista suurin osa jää tänne, eikä oo täyttämässä mun laukkuja.

Piipahdin siis viime lauantaina Corkissa jouluostoksilla suomalaisen aupairin Roosan ja uuden tuttavuuden Helmin kanssa. Alkuperänen suunnitelma oli tulla myös lauantai-illalla kotiin, mutta Helmi sai ylipuhuttua mut tekemään extemporereissun Fermoyhin, kaupunkiin jossa hän asuu.

Kerroin olleeni tänä vuonna äärimmäisen kiltti. 

Takasin Limerickiin suuntaamiseen sijaan siis lähdin Corkista uuden tuttavani kyydissä Fermoyhin viettämään iltaa. Perhe, jossa Helmi asuu on myös yksinhuoltajaäidin pyörittämä, mut lapsia on kolme kipaletta. Syötiin päivällistä erittäin puheliaan äidin ja vielä puheliaampien muksujen kanssa, minkä jälkeen pyörähdettiin paikallisessa pubissa. Siellä soitti vanhojen herrojen bändi, mikä yllätti biisilistallaan varmaa kaikki paikalla olleet, eikä yksikään voinu jäädä tuoliinsa istumaan. Vierailevana solistina lavalle ilmesty täysin mustiin pääkalloilla vuorattuihin vaatekappaleisiin pukeutunu, tottakai mustahiuksinen, nainen, joka lauloi aivan tajuttoman hyvin. Suomessa samanlaisia laulajia kuulet vaan radiossa. Irlannissa niitä voit kuulla 7000 asukkaan Fermoyssa paikallispubin lavalla.

Seuraavana aamuna perheen äiti Susan sano, että oon tervetullut jäämään vielä toiseksikin yöksi jos haluun. Aattelin kuitenkin, et ehkä yks yö riittää reissailuun kun matkassa ei kerran ollut yhtään mitään omia tavaroita rahapussia ja Penneykseltä lauantaina ostettua paitaa lukuunottamatta.
Oli kuitenkin äärimmäisen hyvä yllätysretki. Sain taas tutustua uusiin ihmisiin, eikä sunnuntaiaamun maisemakaan näyttänyt yhtään huonolta niinkun ylempää voi nähdä.

Penneyksen uuden vaatekappaleen lisäksi ostin itelleni Corkista kaulakorun muistoks tästä koko reissusta ja kokemuksesta. Bongasin kyseisen Tree of Life -korun jo Dublinin reissuilla lokakuun lopussa ja päätin sillon moisen hankkia lähempänä kotiinlähtöä.

Nyt se olis muistuttamassa täst kaikesta. Ettei kotiinpalaamisen jälkeen pääsis unohtumaan kaikki uudet ajatukset ja asenteet tai mikään muukaan täällä koettu.